Värjäri rakastaa kirjoja

Suomen kansallispukuja osat 1 ja 2, Kuvia ja ohjeita käytäntöä varten, U.T. Sirelius (toim.) Kansallistuote OY, Vammalan kirjapaino OY.

                                                     Mistä: Salon Seudun Suurkirppis
                                                     Hinta:  Osa I 1 e, Osa II 2.50 e

Esiksi huomasin nuo 2.50 euroa maksavat kirjaset, aprikoin maksaa niin paljoa. Ei tarvinnut kauaakaan kierrellä, kun toisesta pöydästä löytyi euron kappaleelta, harmikseni vain ykkös osa. Niinhän siinä sitten kävi, et hain kakkos osankin, vaik hinta karvas olikin. Tällä hetkellä eniten minua kiinnostaa nuo värimallit, niitä on hauskaa tutkia ja ehkäpä napata myös omiin neuleisiin.

Monta kiinnostavaa kirjaa jää ostamatta niiden ummehtuneen hajun vuoksi. Kirjoja säilytetään usein ulkovarastossa tai vintillä, ennen kuin ne vihdoin ja viimein kuskataan kirpparille tai divariin. Selvästi homeelle haisevat kirjat saavat jäädä hyllyyn, yleensäkin kierrän kaukaa hyvin tunkkaiselta haisevat loosit. Tunkkainen haju on vaikea poistaa kirjoista, lehdistä ja yleensäkin erilaisista pehmeistä tuotteista. Myös näissä kirjoissa oli tympeä vanhan haju, vaik uuden veroisilta näyttivätkin. Käytän perussiivouksessa etikkaa ja ruokasoodaa, molemmat ovat hyviä hajusieppoja ja tahrojen irroittajia. Lainasin kirjastosta jokunen vuosi sitten Paul Andrean kirjan, Ruokasoodan ihmeet, Monta sataa tapaa käyttää ruokasoodaa kodin askareissa (2005), siitä asti olen käyttänyt ruokasoodaa enempi tai vähempi muuhunkin kuin pelkästään leivonnaisten kohottamiseen. 

Nyt päätin kokeilla ruokasoodaa tunkkaisen hajun poistamiseen näistä kirpparilta ostamistani kirjoista. Kauppareissua se kyl vaatii ensin, koska soodaa oli vain ripaus jäljellä, niin paljon sitä kului joulukuussa, ei pelkästään leivontaan ja siivoukseen, vaan myös värjäyspuuhissani! Ruokasoodan sijaan voisi kokeilla kissanhiekan toimivuutta hajun poistoon. Fingerporissa on sekin jo testattu!

Käsityökirjat kiinnostava aina. Nyt Radiokirppiksellä oli yhdessä pöydässä toistakymmentä hyväkuntoista, melko uutta käsityökirjaa. Hintataso melko korkea kirppiskirjalle, silti yhtä en voinut ohittaa. Olin katsellut sitä jo aiemmin huutonetistä ja nettikirjakaupoista, nimittäin Sari Savikkon toimittamaa ihku ihanaa kirjaa Pienten pukimet Nostalgisia neuleohjeita vauvoille ja taaperoille, 2009, Tammi.

                                                                    Mistä: Radiokirppis

                                                                    Hinta: 7.50 e

                                                              

Kirja oli vastustamattoman ihana ja selailun jälkeen päätin ostaa sen. Nettikaupasta löytyy halvimmillaan 9 eurolla Adlibriksestä, huutonetissä hinnat liikkuvat 6-12 eurossa, joten katson maksaneeni kirjasta aivan kohtuullisen hinnan. Kirjassa on pienten lasten neuleohjeita 1940-1960-luvuilta nykyneulojille sovellettuina. Neuleet ovat perinteisiä ja käytännöllisiä. Monet kirjan malleista miellyttävät kovasti omaa silmääni, joitakin samanlaisia olen kutonut aikoinaan omille lapsilleni ja nykyäänkin teen lähes kaikki naperoiden neuleet käyttäen vanhoja perinteisiä malleja. Kirjasta löytyy ohjeita kaikkiin tavallisimpiin lasten neuleasuihin. Kastemekko vaikutti kovin tutulta!

Vekkulein malli mielestäni oli pikkumiehen vierailupuku, johon kuuluu sortsimalliset henkselihousut ja kaunis vaalea neulepusero. Sellaiset kutoisin niin mielelläni:))

Kirja on enemmän kuin pelkkä neulemallien ohjekirja. Sen sivuilta on luettavissa historian lehtien havinaa. Loppuosassa on mielenkiintoinen historiikki lasten entisajan neulemuotiin, käytettävissä olleisiin lankoihin ja villavaatteiden huoltamiseen. Myös kirjan kuvitus miellytti, sopivasti mukana alkuperäisistä ohjelehdistä otettuja kauniita kuvia, joista useimmat ovat rakastamieni Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin piirroksia. Tuohon aikaan juuri heidän piirroksiaan käytettiin paljon niin Kotilieden kuin Omin Käsin lehdenkin kansikuvina ja muussa kuvituksessa. Minulla on muutamia Yhdistyneiden Kuvalehtien kustantamaa Omin Käsin-lehteä hyllyssäni (lehteä julkaistiin vuosina 1938-1972) ja lisää hamstraan, jos kohille osuu!

Kolmas kirja tuli hankittua oikeastaan isäntää varten. Kuulen usein hänen harmittelevan, ettei ole oppinut parsimaan sukkiaan tai uusimaan rikkoutunutta vetoketjua. Lohdutan häntä sillä, et napin ompelu sujuu, sekään ei kaikilta miehiltä luonnu, juur männä viikolla ompelin isännän kaverin takkiin napin. Kirjassa on oivat ohjeet niin vetoketjun ompeluun, vaatteiden paikkaamiseen kuin parsimiseenkin. Kirjaa on käytetty oppikirjana kotitalousoppilaitoksissa aikoinaan. Kyl noilla ohjeilla isäntäkin osaa, jos haluaa!

 
Käsityötieto, 1988, Kirsti Fallenius ym.,Otava

                                                              Mistä:Salon Suurkirppis

                                                              Hinta: 2 e

                                                                    
ps. Pidin kansallispukukirjoja neljä päivää ruokasooda "kylvyssä" muovipussissa. Haju ei ole enää niin nokkaan käyvä:))

                                                  

Jauhosihti

                                                     Mistä:  Salon Seudun Suurkirppis
                                                     Hinta : 9 e

Vanhat tarve-esineet katson aina tarkkaan läpi kirppiksiä kierrellessäni. Samalla kerralla, kun löysin tuon kannellisen korin, ostin myös jauhosihdin. Sihdin reunat on valmistettu lähes samalla tekniikalla kuin lapsuudenkotini jauhovakan. Lämmön ja kosteuden avulla ohut vanerilevy on taivutettu pyöreän mallin ympärille. Puulevyn kuivuttua oikeaan muotoonsa, sen päät on asetettu päällekkäin ja kiinnitetty nuppimaisilla niiteillä. Jauhovakassamme kiinnitys on tehty halkaistulla juurella tai pajunvitsalla. Sihti on vahvistettu vielä vaneripannalla. En osaa sanoa, mistä sihdin verkko on tehty, ei ainakaan rautalangasta, Toivoisin tietysti, et hevosenjouhista!

Aiemmin, kun jauhot jauhettiin kotioloissa, emännällä piti olla useampia sihtejä, joilla voitiin sihdata eri karkeuksia jauhoseokseen tai suoraan taikinaan. Kaikki vanhat sihdit ovat aikojen saatossa kadonneet lapsuudenkodistani, joten päätin ostaa tämän hyväkuntoisen sihdin. Olen aiemmin kirjoittanut täällä ruisleivän leipomisesta pitkän tauon jälkeen naapurin emännältä saamaani juureen. 

 Useimmiten jonkin vanhan esineen ostopäätökseen vaikuttaa sen herättämät muistot, omassa kodissa tai vaikkapa mummolassa on ollut samanlainen. Vanhan esineen kautta voi säilyttää yhteyden omiin juuriinsa. Katsellessani sihdin läpi lapsuudenkotini pihapiiriä siinä asussa, millainen se oli ollessani leikki-ikäinen, huomaan auringon kultaavan kauniit muistot.

Kannellinen rottinkikori

                                                       mistä: Salon Seudun Suurkirppis

                                                         hinta: 15 e

Ostan lähes aina kohdalle osuvan hyväkuntoisen rottinkikorin. Tämä kori oli vielä täytetty kauniisti pakatuilla ja puhtailla tuotteilla, joten hinta osoittautui todella kohtuulliseksi.  Korista löytyi kolme pientä  pöytäliinaa, joista tuo tummansininen pääsee keväällä kasvihuoneen pöydälle. Lisäksi 8 uutta lautasliina ommeltuna hyvästä paksusta puuvillasta sekä kolme kapeaa liinaa. Ne sopivat hyvin esim kattauksessa laitettavaksi pöydän poikki. Miksi muuten sellaista liinaa nimitetään? Isossa muovipussissa oli pakattuna erilaisia ompelutarvikkeita, joista ainakin tulee käytetyksi kanttinauhat, verhon rypistysnauhat ja silkkinauhat. Pussista löytyi myös oikein kunnon leveää kuminauhaa, varmaan sillekkin löytyy käyttöä sekä kaksi peltirasiaa, jossa toisessa oli paidannappeja.

Tällä hetkellä turhimmaksi tuntuu 20 verhojen hapsunauhaa sekä kolmet uudet olkapään toppaukset. Sen verran on isot hartiat, et olen ottanut toppaukset aina pois omista puseroistani, joten niitä löytyy omasta takaakin jonkun verran. Hauskin tavara oli kaksi verhojen, ehkäpä suihkuverhon, alareunaan käytettävää painonauhaa.

Helmikin ymmärtää emännän tehneen hyvän ostoksen, sen verran mielellään niitä vartioi:))

 Korin vuori oli ohutta puuvillaa, pohjasta jo osin hankautunnut rikki, joten päätin irrottaa sen ja vaihtaa uuteen.

Tässä kangasvarastostani muutamia kuoseja, joista voisin ommella uuden vuoren. 

Mikä Sinusta sopisi parhaiten uudeksi vuoreksi? 

Vuoren irroituksen jälkeen kori pääsi kovasti kaipaamaansa suihkuun.

Sillä aikaa kun vuori valmistuu, niin korikin ehtii kuivua sopivasti:))

Isännän ääni ratkaisi puoltoäänet siniraidallisen hyväksi 3-2. Ilta kuluikin rattoisasti omellessa. Koneella ompeleminen sujui sutjakkaasti, mut vuoren kiinnittäminen koriin käsinommellen oli yllättävän hankalaa. 

Kangas  Eurokankaan kuosi LARA RAITA, 100 % puuvillaa, ostettu viime kesän alennusmyynnistä metrin pala hintaan 7.45 euroa. Kangasta jäi vielä niin paljon jäljelle, että se riittää yhden kangaskassin vuoreksi. Alunperin olin ostanut kankaan juuri kangaskassien tekemistä varten.

Hamstraajan tilinteko alkaa

Mummin matkassa blogin Inna Vaara avasi hiljan pitämänsä kirppisblogin,  Mummi kirppiksellä , julkisesti luettavaksi. Ihastuin siihen heti, oli hienoa seurata millaisia tuotteita hän on lötänyt vuoden aikana ja miten hänen Vuosiostamatta-haaste on sujunut. Tietysti minua kiinnosti kovasti myös hintataso. Itse olen melkein kymmenen vuotta ostanut lähes kaikki vaatteeni kirppiksiltä, jos uutta olen hankkinut, niin ne olen teettänyt yksityisyrittäjillä. Siis haluan suosia siltäkin osin kotimaista käsityötä.

Innostuin perustamaan kirppisblogin. Hiukan ensiksi tutkailin Mummin aatoksia, ja kun hän innosti toteuttamaan aikeeni, niin  tänään näki päivänvalonsa Värjäri kirppiksellä blogi:))

Blogin tarkoituksena on pitää kirjaa hankinnoistani, mitä, miksi, mistä ja millä hinnalla ostin. Ehkäpä joskus olisi hyvä kirjoittaa myös siitä, miten hamstraaja huoltaa kotiin tuodut jutut ja osoittautuiko hankinta hyödylliseksi vai hyödyttömäksi.

Kuvassa olevan korin salaisuus paljastuu huomenna:))